Vain tukevasti seisten voi auttaa toista nousemaan
Kun ihmisen elämään tulee suruja – suuria tai pieniä – on avun pyytäminen ja saaminen tärkeää. Lähin apu löytyy perheenjäsenistä, ystävistä ja sukulaisista, mutta apua saa myös ammattilaisilta. Oli ammattilainen sitten terapeutti, sosiaalityöntekijä, pappi tai sairaanhoitaja, heiltä kaikilta odotetaan joitain perusasioita. Pitää olla aidosti läsnä ja kuulla, mitä avunpyytäjä kertoo. Täytyy osata ottaa vastaan jokainen kohtaaminen ainutlaatuisena, ja soveltaa omat tietonsa ja toimintansa kuhunkin tilanteeseen sopivaksi. Täytyy pysyä itse pystyssä, vaikka asiakkaan suru olisi niin suuri, että se meinaa viedä mennessään. Tähän avuhakijan on saatava luottaa. Aloitin työni Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry:ssä noin kuukausi sitten ja ihmettelijöitä on riittänyt. ”Voi miten raskas työ, miten sinä jaksat?” on tyypillinen kysymys. Kysymys on asiallista esittää itselleenkin aika ajoin. Liiallinen itsevarmuus ja henkselien paukuttelu johtaa helposti työuupumukseen, tai sitten tukityötä