Lapsemme poistui tähtiin, mutta silti hän on keskuudessamme
Poikamme otettiin meiltä pois 26. huhtikuuta vuonna 2017. Kirjoittaessani tätä on vuosipäivä ja kyyneleiden aika. Poikamme kohtaloksi koitui hänen oma naapurinsa. Kaikki tuo tuska poikamme menetyksen ja muiden vastoinkäymisten ohella ryöpsähti oikein hyökyaallon lailla päällemme. Olimme voimattomia kyynelvirran edessä. Rakkaamme tappaja sai teostaan kymmenen vuoden tuomion. Suruviestistä alkoi meidän ikävän ”elinkautisemme”. En usko, että koskaan voi unohtaa. Anteeksiantaminen on epätodennäköistä. Ihminen on kuitenkin yhdenlainen selviytyjä. Niinpä mekin halusimme järjestää pojallemme laadukkaat hautajaiset. Laitoimme pojalle hyvästeiksi vielä ”taivassukat” jalkaan. Muistamme, kuinka kylmät ne hentoiset jalat olivatkaan. Muutaman kuukauden päästä huomasimme, että henkistä ja fyysistäkin apua ei oikein löydy mistään. Monella on teorioita, mutta käytäntö ei toimi. Esimerkiksi suruviestin tuominen tapahtui ainoastaan poliisin toimesta. Kyllä siinä olisi saanut olla joku surun ja