Huoma ry:n Rovaniemen ryhmän kansanedustajatapaaminen Rovaniemellä 11.6.2018
Ryhmämme tapasi kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelän vapaamuotoisen keskustelun merkeissä. Tapaamisen tarkoituksena oli terveisien lähettäminen päättäjille eduskuntaan henkirikosten uhrien omaisten saamien tukitoimien osalta. Päättäjiä on syytä muistuttaa asian tärkeydestä säännöllisin välein, jottei tiedonkulku katkeaisi päättäjien vaihtuessa.
Ryhmäläiset toivat esille kokemuksiaan saamastaan shokkivaiheen ”hoidosta ja hoitamattomuudesta”: alkuvaiheessa pitäisi omaisen itse hakeutua kriisiavun piiriin. Tieto omaisen kohtaamasta kuolemasta on ”täysi tyrmäys”, jolloin avun hakeminen on useimmilla jäänyt tekemättä. Poliisin tuotua viestin tapahtumasta, jää omainen ahdistuksensa kanssa yksin. Tarvitaan matalan kynnyksen kriisiapua – mieluummin tarjottuna, jos omainen ei jaksa itse hakeutua kriisiapuun. Median tiedotus räikeillä otsikoilla alkaa, ennen kuin tapauksen tutkinta on edes kunnolla alkanut.
Omaisen on alussa elettävä tapahtuman kanssa hetkestä toiseen – tässä vaiheessa olisi toisen ”kuuntelevan ja näkevän” ihmisen läsnäolo alkua arjesta selviytymiselle. Henkirikoksen uhrin omainen on useimmiten yhteisössään ”erityinen”, joten vertaistuen saaminen voi jäädä toteutumatta kasvotasolla, ja yhteiskunnan järjestämät tukitoimet ovat usein liian monen oven takana.
Tapahtumaa seuraava oikeudenkäyntiprosessi on omaiselle erittäin raskas ja vaativa. Henkirikoksen tekijä-/tekijät saavat automaattisesti ilmaiset oikeudenkäynnit, mielentilatutkimukset jne...
Nykykäytännön mukaan Valtionkonttori korvaa omaisille välittömät kulut, jotka se perii tekijältä takaisin, jos siinä onnistuu. Omaisen pitää erikseen hakea kaikki korvaukset Valtionkonttorilta ja hakemukseen pitää liittää selvitykset ja kuitit. Tekijälle määrätyt korvaukset jäävät suurilta osin saamatta, koska tekijä harvoin pystyy ne edes pienissä erissä maksamaan. Jossakin aikaisemmassa vaiheessa Valtiokonttori on korvannut omaisille välittömien kustannusten (hautauskulut) lisäksi myös ns. ”kärsimyskorvaukset”, ja tähän käytäntöön pitäisi päästä takaisin.
Omaiset eivät ole tilanneet järkyttävää tapahtumaa, jonka seurauksena oma- ja muiden läheisten elämä suistuu raiteiltaan. Osa omaisista menettää toimintakykynsä, jolloin esim. työhön palaaminen ei onnistu. Vaikeassa tilanteessa tuntuu tekijälle määrättyjen kärsimyskorvausten hakeminen Valtiokonttorilta kuin ”omaisen tapporahan” hakemiselta.
Omaisille on rahaakin tärkeämpää henkinen tuki ja vertaisten tapaaminen. Omainen tuntee itsessään kaikki surmatun omaisen haavat, jotka aukeavat eri elämäntilanteissa. Tapahtuneen julmuuden unohtaminen on erittäin vaikeaa ja tapahtuu yksilölliseen tahtiin läpi elämän eikä lopulta unohdu koskaan.
Lähetimme kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelän välityksellä terveisemme valtiovallalle, että valtio alkaisi entiseen malliin maksamaan omaisille heille kuuluvat taloudelliset korvaukset kokonaisuudessaan. Valtion välillinen rooli ei poistaisi tekijän korvausvastuuta, vaan valtio perii maksamansa korvaukset tekijältä – näin omainen voi ilman ”rahasidettä” suorittaa raskasta elinkautistaan.
Talventuloterveisin,
Rovaniemen HUOMA-ryhmä
Ryhmäläiset toivat esille kokemuksiaan saamastaan shokkivaiheen ”hoidosta ja hoitamattomuudesta”: alkuvaiheessa pitäisi omaisen itse hakeutua kriisiavun piiriin. Tieto omaisen kohtaamasta kuolemasta on ”täysi tyrmäys”, jolloin avun hakeminen on useimmilla jäänyt tekemättä. Poliisin tuotua viestin tapahtumasta, jää omainen ahdistuksensa kanssa yksin. Tarvitaan matalan kynnyksen kriisiapua – mieluummin tarjottuna, jos omainen ei jaksa itse hakeutua kriisiapuun. Median tiedotus räikeillä otsikoilla alkaa, ennen kuin tapauksen tutkinta on edes kunnolla alkanut.
Omaisen on alussa elettävä tapahtuman kanssa hetkestä toiseen – tässä vaiheessa olisi toisen ”kuuntelevan ja näkevän” ihmisen läsnäolo alkua arjesta selviytymiselle. Henkirikoksen uhrin omainen on useimmiten yhteisössään ”erityinen”, joten vertaistuen saaminen voi jäädä toteutumatta kasvotasolla, ja yhteiskunnan järjestämät tukitoimet ovat usein liian monen oven takana.
Tapahtumaa seuraava oikeudenkäyntiprosessi on omaiselle erittäin raskas ja vaativa. Henkirikoksen tekijä-/tekijät saavat automaattisesti ilmaiset oikeudenkäynnit, mielentilatutkimukset jne...
Nykykäytännön mukaan Valtionkonttori korvaa omaisille välittömät kulut, jotka se perii tekijältä takaisin, jos siinä onnistuu. Omaisen pitää erikseen hakea kaikki korvaukset Valtionkonttorilta ja hakemukseen pitää liittää selvitykset ja kuitit. Tekijälle määrätyt korvaukset jäävät suurilta osin saamatta, koska tekijä harvoin pystyy ne edes pienissä erissä maksamaan. Jossakin aikaisemmassa vaiheessa Valtiokonttori on korvannut omaisille välittömien kustannusten (hautauskulut) lisäksi myös ns. ”kärsimyskorvaukset”, ja tähän käytäntöön pitäisi päästä takaisin.
Omaiset eivät ole tilanneet järkyttävää tapahtumaa, jonka seurauksena oma- ja muiden läheisten elämä suistuu raiteiltaan. Osa omaisista menettää toimintakykynsä, jolloin esim. työhön palaaminen ei onnistu. Vaikeassa tilanteessa tuntuu tekijälle määrättyjen kärsimyskorvausten hakeminen Valtiokonttorilta kuin ”omaisen tapporahan” hakemiselta.
Omaisille on rahaakin tärkeämpää henkinen tuki ja vertaisten tapaaminen. Omainen tuntee itsessään kaikki surmatun omaisen haavat, jotka aukeavat eri elämäntilanteissa. Tapahtuneen julmuuden unohtaminen on erittäin vaikeaa ja tapahtuu yksilölliseen tahtiin läpi elämän eikä lopulta unohdu koskaan.
Lähetimme kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelän välityksellä terveisemme valtiovallalle, että valtio alkaisi entiseen malliin maksamaan omaisille heille kuuluvat taloudelliset korvaukset kokonaisuudessaan. Valtion välillinen rooli ei poistaisi tekijän korvausvastuuta, vaan valtio perii maksamansa korvaukset tekijältä – näin omainen voi ilman ”rahasidettä” suorittaa raskasta elinkautistaan.
Talventuloterveisin,
Rovaniemen HUOMA-ryhmä
Kommentit
Lähetä kommentti