Kotailta – runo vertaistukiviikonlopusta

Tuli räiskyy nuotiossa,
savu hiljaa leijailee,
ja näin illan tummetessa,
metsä meille kuiskailee.
Tuttu laulu ainakin partiolaisille
vai mitä?

Syksyn sade ropisee,
koivun lehti havisee.
Yhdessä rakkaitamme muistelemme,
Teille viestimme kirjoittelimme.
Ihanaa on muistella Teitä,
kun me vaellamme täällä omia teitä.
Silmäkulmat kostuvat kyyneleistä,
se on merkkinä monista enkeleistä.
Välillä tuuli on leppoisan lempeä
huoneittemme vuoteet ovat pehmeitä,
Niin monin sanoin, kertomuksin.
Joko yksin tai yhdessä ajatuksin.

Pian viikonloppumme päättyvi,
ja kotimatka alkavi.
Nyt meillä on aikaa vielä yhdessä olla hetki.
Tämä on meille syksyinen retki.

Kauniit kirjoitukseni haluan jokaiselle antaa,
tahtoisin teitä sylissäni kantaa.
Käsivarteni eivät riitä kaikkeen tähän,
eikä se olekaan ihan vähän.
Tiedämme, että jatkossakin tapaamme
ja sitten taas halaamme.


Pirkko Köngäs
15.9.2018 Kaisankoti, Espoo

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voimaannuttava vertaistuki lapselle

Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

Lapsemme poistui tähtiin, mutta silti hän on keskuudessamme